Mano tarkoittaa mieltä. Manomaya kosha on psyko-emotionaalinen ulottuvuutemme, joka muodostuu ajatuksista ja tunteistamme. 

Ajatukset ja tunteet tapahtuvat meille kokonaisvaltaisesti, joten myös manomaya kosha on yhteydessä aikaisempiin koshiin. Tunnemehan tunteet kehollisesti ja ne vaikuttavat energiatasoomme ja toistepäin. Samoin ajatuksemme vaikuttavat kehoon ja energiatasoomme. Tunteet ja ajatukset ovat myös toisiinsa vaikuttavia.

Manomaya kosha on usein vaikein tunnistaa, koska olemme niin ajatustemme ja tunteidemme autopilotissa. Meidän on usein vaikea nähdä laajempialaisemmin asiat, koska olemme niin samaistuneita ajatuksiimme ja tunteisiimme, että pidämme niitä tosina. Ne ovat todellisia, mutta vain perspektiivi kokonaisuudesta, niin tilanteista kuin meistä itsestämme. Esimerkiksi perspektiiviä laajentamalla voimme vaikuttaa kokemukseemme niin itsestämme kuin ympäristöstämme – voimme valita mistä katsomme tilannetta tai itseämme. Voimme esimerkiksi ottaa kiitollisuuden mukaan ja katsoa asioita sen kautta tai jonkin muun.

Psyko-emotionaalisen kehon kanssa on usein mukana paljon tuomistemista ja vastustamista, emme anna itsellemme lupaa tuntea/ajatella tietyssä tilanteessa tietyllä lailla. Tunteet ja ajatukset tulisikin tunnistaa, hyväksyä tuomitsematta ja samaistumatta. Samaistuminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että emme lukittaudu siihen esimerkiksi, että olemme yhtäkuin kuin sitä mitä ajattelemme ja tunnemme. Esimerkiksi kun ajattelemme jostain ihmisestä pahaa, että se tekisi meistä tai hänestä pahan ihmisen vaan osaamme katsoa ja tunnistaa tunteen takana olevia tekijöitä ja tunnistaen että se on vain meidän kokemuksemme tässä hetkessä.

Usein miellämme, että kiellämme itseltämme vain epämieluisat tunteet, mutta usein kiellämme itseltämme myös mukavia tunteita kuten iloa tai rakkautta. Emme esimerkiksi salli itsemme olla iloisia kun ympärillämme tapahtuu surullisia asioita tai uskalla rakastaa kun pelkäämme pettymyksiä. Voisimmeko erottaa nuo kaksi tapahtumaa toisistaan ja olla iloisia koko olemuksellamme toisesta ja sallia taas surullisuuden toisissa hetkissä. 

Tarkoituksena olisi hyväksyä kaikki tunteiden kirjo niin mieluisat, epämieluisat kuin neutraalit ja sallia niiden olla läsnä. Samalla ehkä alkaen tunnistaa, että olemme enemmän kuin tunteemme ja ajatuksemme ja nämä vain ovat meille tapahtuvia asioita kussakin hetkessä. Samoin kuin meren aallot – ajatukset ja tunteet menevät ja tulevat. 

Jäämme usein kiinni ajatuksiimme ja tunteisiimme yritäen ratkaista ne ajattelemalla, mielen keinoin märehtimällä. Meditaatio on oiva harjoitus siihen, että harjoittelemme ajatusten ja tunteiden tunnistamista ja olemista niille läsnä kokonaisuutena takertumatta. Huomaten niiden vaikutuksen kokonaisuuteemme, niin fyysiseen ja energeettiseen kehoomme sekä muuttuvuuden, ainaisen liikkeen. Tyhjyys, hiljaisuus, kirkkaus syntyy sallimisen ja ainaisen liikkeen tunnistamisen kautta.

Yksi tärkeä asia manomaya koshaan liittyen on huomata se, että usein kuulee joogapiireissä puhuttavan mielestä kuin se olisi paha, mutta itseasiassa se on tärkeä osa kokonaisuuttamme. Joten joogaharjoituksessa niin ajatusten kuin tunteiden läsnäolon salliminen eikä sen mieltäminen, että esimerkiksi medtaatio olisi epäonnistunut, jos ajattelet meditaation aikana. Ennemmin sallien ajatusten ja tunteiden läsnäolon, tunnistaen ne kehon kautta ja tullen tietoiseksi niiden muuttuvuudesta. On eriasia ajatella kuin tiedostaa ajattelevansa.

Psyko-emotionaalinen kehomme heijastuu auraan ja tilaan ympärillämme. Oletko esimerkiksi koskaan ollut tullut huoneeseen jossa on hetki sitten tapeltu tai vaihtoehtoisesti tilaan jossa on hetki sitten naurettu? Tilassa on ihan eri fiilis. Samoin olet varmasti huomannut jos ystäväsi on sanonut sinulle muuta kuin ajattelee tai tuntee oikeasti. Aistimme tunteita ja ajatuksia kuin ympärillämme olevana harsona. Huomiona, että kuitenkin myös näihin vaikuttavat sinun omat ajatuksesi ja tunteesi eli kokemuksesi ei välttämättä ole totta. Kun kuitenkin harjoittelun myötä annamme ajatustemme ja tunteemme olla sitä mitä ne ovat tuo harso ympärillämme kirkastuu. Alamme nähdä selkeämmin itsemme ja ympäristömme, mutta myös ehkä selkeämmin muiden harsojen taakse.

Vastavuoroisesti, jos kiellämme sen mitä ajattelemme tai tunnemme muodostuvat tunteet ja ajatukset vahvemmaksi usvaksi ympärillämme. Kieltäminen on kuin raskaat pilvet sisäisen maisemamme edessä – erottaen ulkoisen ja sisäisen maailma toisistamme. Tällöin kanssa ihmistemme on vaikeampi ymmärtää meitä, mutta meidän on itsekkin vaikea ymmärtää itseämme. Mitä enemmän kieltämme, tuomitsemme ja vastustamme sitä sankemmat pilvet ympärillemme syntyy, luoden voimakkaamman matalapaineen. Salliminen, hyväksyminen ja samaistumattomuus ovat taas kuin antaisimme luvan sisäisen maailmamme taivaan kirkastua hiljalleen ja korkeapaineen puhdistaa matalapaineen omalla ajallaan. 

Manomaya kosha on niin laaja ulottuvuus, että sitä ei voida yhdessä blogissa käydä läpi. Kannattaa tulla mukaan ILOn kursseille, retriiteille ja koulutuksiin – kyllä luit oikein koulutuksiin, tästä lisätietoa piakkoin – niissä syvennytään tähänkin osa-alueeseen käytännön kautta.

Harjoitus Manomaya Koshalle 

Kun harjoituksessa huomaat, että tunnetila on läsnä. Käännä katseesi sitä kohden pakottamatta ja lempeästi, tunnista missä kehon osassa tunne tuntuu. Minkämuotoinen se on, liikkuuko se vai pysyykö se paikallaan? Huomaa miten tunne vaikuttaa energiatasoosi ja mitä ajatuksia siihen liittyy? Asettaudu huomaamaan ja aistimaan kehon kautta hyväksyen, takertumatta, analysoimatta ja tuomitsematta – vain ollen läsnä lempeästi.

Kiitos että luet blogiamme,

Ansku

Share This